Jotakin valmistakin, vaihteeksi!

Koska minulla on yleensä aina kaikki projektit kesken, esittelen tässä nyt aivan itseänikin ilahduttaakseni vähän oikeesti ihan valmiita juttuja. Aloitetaan patalapuista, tässäpä muutama:

Kynttiläkranssin tein pahviin jäkälää ja Flowersoftia liimaillen. Hammastikkukynttilät esittävät kynttilöitä:

Rautalanka-askartelu on koukuttavaa! Opin kerhotapaamisessamme kynttilänjalan vääntämisen alkeet ja olen vääntänyt niitä ja paljon! Kuvaan on päässyt vain osa tuotoksistani, suurin osa jaloista on vintturoita tai muuten vänkkyröitä. Näihin liimasin vähän Flowersoftia manseteiksi ja maalasin hammastikut kynttilöiksi ompelulankasydämineen.

Jakkarat olivat pitkään ihan puunvärisiä, kunnes päätin tarttua härkää sarvista ja kokeilla koristemaalailla niitä hiukan.

Maalaus olikin niin kivaa, että tilasin nipun tarjottimia Nukkekoti & Lelusta. Ohuinkin siveltimeni tuntui tosipuuhassa aivan liian paksulta ja ohuestakin viivasta levesi äkkiä paljon suunnittelemaani leveämpi lehti tai muu viiva. Mutta tällaisia tein näistä:

Yhdessä tarjottimessa on maalaukseni sijasta tarra - DH poimi sen suosikikseen, kun kysyin mikäs näistä olisi hienoin... Väärä vastaus siis! :O)

Leipälapioissa jatkuu sama kukkaisa linja. Leipälapiot ovat valmiita, ostin ne kesällä Suskin ja Ainon kanssa askartelukauppoja kolutessamme.

Joulukalenteriaskartelut ovat loppusuoralla ja oikeastaan vain paketointia vailla. Laitan blogiin tiedot lähetetyistä paketeista. Muutamia joulukalenteriluukkukirjeitä on minullekin saapunut, oi tule jo joulukuu! :O)

Suuri sydän

Surua on vaikea pukea sanoiksi, miniatyyritaituri Jaana on poissa. Harrastuksen kautta tutuksi tullut Wooper on ollut niin minulle kuin varmasti kaikille suomalaisille nukkekotiharrastajille suuri innoittaja ja inspiraation lähde loputtomalla kekseliäisyydellään ja taidoillaan. Naurua, lämpöä ja huumoria ja vilpitöntä auttamisen halua Jaanalta sai aina, milloin minivinkkien ja ideoiden muodossa, milloin muulla tavalla. Aina hän auttoi, aina lähti pyyteettömästi mukaan kaikkeen, kun jotakin kysyi tai ehdotti.

Alla on kuva Jaanan tekemistä ankoista ja pupuista, jotka saivat minut kyyneliin pari joulua sitten ja joista kerroin teille silloin.


Sain joulun aikaan yllättäen suuren paketin postista. Jaana oli ommellut kymmenittäin pupuja ja ankkoja pehmeistä velourtilkuista. Kaikilla oli eriväriset nokat, vartalo ja korvat ja kaikille käsin kirjotut silmät ja pupuilla nenät. Pupuissa helisi kulkunen. Minä lähetin helisevät pehmot Vita Karlan kautta Petroskoin lastensairaalan pienille asukkaille jaettavaksi.

Jaanan sydän oli suuren suuri ja olen kiitollinen, että sain hänet tavata.

Korttikauppa

Tervehdys miniystäville! Minirintamalla on taas vähän hiljaisempi jakso käynnissä, mutta pinnan alla kytee. Joulukalenteri valmistuu vähitellen ja yksi pikkuinen kalenteriluukkupakettikin on jo minulle tullut - kiitos vaan Reettalle!

Varsinainen postaukseni koskee tällä kertaa korttikauppiaan uraani. No, ei nyt sentään, mutta olen mukana projektissa Joulu - ja lelumuseon ystävät, jossa kuvattiin kauniita vanhoja jouluisia esineitä joulukorteiksi. Tähän joukkoon mahtui mukaan yksi kuva myös Vailista ja Vienosta joulufiiliksissä, vaikka eiväthän neidit mitään antiikkisia olekaan. Kaupustelen siis alla olevaa joulukorttia yhdistyksen hyväksi, hinta postikorttikokoisella kortilla on 1.20e kpl tai 20kpl 18 euroa. Postikulut tulevat tähän lisäksi.

"Kurjenpolven joulu" on siis kuvattu Kurjenpolven teehuoneessa ja sieltä löytyvät talon kaikki asukkaat: Vaili ja Vieno, lattialla kehräävä Manu ja Kerttu-koira. Kuvassa on paljon teiltä, rakkaat nukkekotiystävät, lahjaksi ja swapeissa saamani kauniita esineitä; himmeli, olkipukki, tonttusia, kranssi, sokeriastia, kuusenkoristeet... Ja tietysti pääosan esittäjät, Vaili ja Vieno, jotka ovat Taru Astikaisen nukkeja, huopaeläinten tekijä on Hanna Meronen. Joulukortti on postikorttikokoa ja toisella puolella siinä on osoiteviivat sekä toivotus Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta. Kortti on pinnaltaan himmeä eikä siis kiillä.
Kortin alareunassa lukee Joulu- ja lelumuseon ystävät Kuva: Virpi Kanniainen 09/12

Korttia voi tilata sähköpostiosoitteestani virpi.kanniainen ät gmail.com (välit pois ja @-merkki tilalle). Joulu- ja lelumuseon ystävät on tukemassa kotikaupunkiini suunnitteilla olevaa Joulu- ja lelumuseota. Kiitokset siis ja innokasta joulunodotusta kaikille!

Jouluisia kuvia

Aikaisehko joulutervehdys Kurjenpolvesta!

Järjestelin neitien jouluhuonetta vähän jouluiseen tunnelmaan. Minulla on paljon swapeista saatuja ihania joulutavaroita, jotka kaikki eivät edes mahtuneet tähän yhteen huoneeseen.

Kaikki kuvassa: Vieno, Vaili, Manu & Kerttu

Paljon tärkeitä aarteita: Hannan kisu, Minnan pukki, Kristiinan kranssi ja palli, Piipan amaryllis, Katjaliinin tontut...

Tykkään kuin hullu puurosta näistä olkipukeista, sekä isossa että pienessä koossa. Kurjenpolvessakin näitä on jo kokonainen pukkiperhe. Ovat veikeitä otuksia!

Tällaisia joulutunnelmia tällä kertaa!

Korvaavaa toimintaa

Nykyään on pakko postata hassu lintukuvakin. Tässä nukkuva Isoveli ja poseeraava Pikkuveli. Linnuista olen löytänyt värejä, joita en ole tiennyt olevan enää olemassakaan. Kuva ei tee absurdille mintunvihreälle oikeutta, Isovelin rintaväritys on kuin keittiönkaapit lapsuudenkodissani...

Minirintamalla on vain näennäisesti hiljaista, olen puuhastellut kaikenlaista pientä. Minun pitäisi päästä rakentamaan Kurjenpolveen jouluhuonetta, toivonkin pääseväni pian kertomaan miksi. Jotenkin vain syystuulet ja kylmät sateet eivät millään saa minua inspiroitumaan joulukoristeluista... Siispä teen kaikkea muuta kuin mitä pitäisi, kuten tämä pieni tyyny, ohje kirjasta Pamela Warner Miniature Embroidery for the Victorian Doll`s House. Tyyny on täytetty huovutusvillalla ja sen taustana on silkkikangas. Tupsut -eh- vaativat näköjään vielä harjoitusta.

Ristipistotyö on työskentelytavoista ehdottomasti rentouttavin, tykkään!

Kaustinen pullavadilla sekä muita lintujuttuja

Tirppalaumamme vasemmalta oikealle: Luleå, Pikkuveli eli Woody, ruotsintytsyt eli Bodie ja Bee, alhaalla vasemmalla the boss neiti Kaustinen, oikealla Isoveli eli Penny.

Vaikka en ole erityisesti harrastanut valokuvausta, se on hauskaa puuhaa. Erityisen kivaa ja kiinnostavaa se on ollut sen jälkeen, kun tirpat saapuivat meille. Tulee räpsittyä tosi paljon kuvia, linnut ovat niin kauniita ja kuvauksellisia. Ja hauskoja! Heikkohermoiset saattavat kyllä nielaista tyhjää seuraavassa kuvan kohdalla. Vannon ja vakuutan kuitenkin, että pullalautanen pestään seuraavaksi kerraksi, kun tulet nisukahville! :O)

Kaustinen, lutino undulaattineito iltalennon taukopaikalla.

Lintuparvemme on nyt kuusihenkinen -kolme tyttöä ja kolme poikaa. Linnuilla on häkki, joka avataan alkuiltapäivästä ja kaikki halukkaat saavat lennellä sitten mielensä mukaan. Kaikki ovat käyneet jo ihan kunnon lennoilla ja ovatkin tosi taitavia lentäjiä. Myös laihanlainen eläinkauppaostos Luuleo, eli Luleåsta kotiutunut vanhempi herra. Luulimme ensin, että se ei oikein osaa lentää, mutta kylläpä osaa! Mitä lentämisen riemua! Ja kun lentelee oikein kunnolla, jaksaa syödä paljon vadelman ja pihlajanlehtiä, hirssiä ja siemeniä. Ja sotkea, sillä sitä nämä veitikat kyllä tekevät. Mutta ei haittaa, näiden seuraaminen on tosi hauskaa!

Tässä ruotsalainen neiti Bee.

Olen harkinnut lintukuvien keräämistä omaan blogiinsa. Kahden blogin ylläpito on kyllä aika iso haaste, joten ainakin toistaiseksi ujutan kuvia vielä tänne nukkekotiblogini väliin.

Lappu poikineen

Joulukalenterivaihto lähestyy ja kaikenlaista pientä sinne on jo kasassa. Tässäpä patalappusia, jokaisen nukkekodin keittiössä tarpeellinen juttu. Ompelulankaa ja olematon koukku työvälineinä.

Hattu hienostelijoille. Mallasin Kurjenpolven neideille, mutta he ovat liian käytännöllisiä tällaisiin hattuihin. Ehkä joulun alla jostain nukkekodista löytyisi hienostuneempi leidi tätä kantamaan.

Naltsut on aina ihania, erityisen söpöjä ne on näin pieninä. Omilla peipposillani on tällaiset taskussa koulutiellä, tuovat kuulemma turvaa. Nuorimmaiseni, eskarilainen, siis vielä vauva, ei millään olisi halunnut lähteä retkelle maatilalle. Onneksi mukana oli nalle, joka oli kovasti innostunut lampaista ja muista eläimistä. Päivästä olikin tullut oikein kiva!

Meän tyärten Minihuushollit-kerhomme kokoontui jälleen, allekirjoittaneen vetämä jakkaranvalmistus aiheenamme tällä kertaa. Askartelimme jakkaroita kirjan Dolls`House Furniture Easy-to-make projects in 1/12 scale, kirjoittanut Freida Grey, ohjeilla. Omani ovat vielä koristemaalauksia vailla. Ne ovat aina haaste, en millään tohtisi ruveta sörkkimään pensseleineni näitä. Käteni vapisee ja jälki on karmeaa. Ellen keksi kuvioksi sitten jotakin äärimmäisen minimalistista.

Laitan vielä jonain päivänä tänne kuvan Ressu-kokoelmastani, jota tämän päivän jälkeen voi jo kutsua melkein kokoelmaksi! Minulla on nimittäin n. 35-vuotias Snoopy-pehmo, joka on ollut minulle erityisen rakas lelu ihan pienestä pitäen. Nyt sama Ressu on keskimmäisemme ehdoton unikaveri. Ilman sitä ei uni tule! Löysin vuosia sitten kirpputorilta saman valmistajan isomman ressun ja tänään kirpparilta pikkuressun! Kolme pehmeää Snoopya siis. Lisäksi minulla on kaksi lasista pientä, hyvin halvalla kirpparilta ostettua, varmastikin kiinalaisvalmisteista, koriste-Snoopya. Tykkään Ressusta! Ja Kaustisesta kanssa, kurkkaas vaikka seuraavaan postaukseen! :O)